Pau­lii­na Vil­pak­ka

Kova, yh­täk­ki­nen uk­kos­kuu­ro tuu­len­puus­ki­neen ja rank­ka­sa­tei­neen voi ai­heut­taa hur­jat olo­suh­teet au­ton ra­tis­sa. Po­ris­sa, Har­ja­val­las­sa, Ko­ke­mä­el­lä ja Eu­ras­sa opet­ta­va Lii­ken­ne­o­pis­ton lii­ken­ne­o­pet­ta­ja Timo Tuu­mi opas­taa, et­tä jos nä­ky­vyys me­nee sa­teen ta­kia ko­vin huo­nok­si, en­sim­mäi­nen toi­men­pi­de on hi­das­taa vauh­tia sel­lai­sek­si, mikä it­ses­tä tun­tuu so­pi­val­ta. Hän ker­too, et­tä vaik­ka no­peus­ra­joi­tus oli­si 100 ki­lo­met­riä tun­nis­sa, kova rank­ka­sa­de an­taa hy­vän syyn pu­dot­taa vauh­tia al­le no­peus­ra­joi­tuk­sen niin pal­jon, et­tei aja­mi­nen hir­vi­tä, ja au­to py­syy kul­jet­ta­jan hal­lin­nas­sa.

Tuu­mi jat­kaa, et­tä jos ta­ka­na tu­lee pal­jon au­to­ja ja ti­lan­ne on vai­kea, seu­raa­va siir­to on py­säh­tyä lä­him­mäl­le bus­si­py­sä­kil­le tai huol­to­a­se­man pi­haan odot­ta­maan uk­kos­kuu­ron laan­tu­mis­ta.

– Sii­nä ei mo­nes­ti tar­vit­se ol­la kuin mi­nuu­tin, niin keli pa­ra­nee jo oleel­li­ses­ti, Tuu­mi sa­noo.

Ajo­ra­dal­le au­toa ei saa kos­kaan py­säyt­tää, sil­lä sii­tä ai­heu­tuu ket­ju­ko­la­rin vaa­ra. Rank­ka­sa­tees­sa ta­ka­na tu­li­joi­den on en­tis­tä vai­ke­am­pi ha­vai­ta, mitä edes­sä aja­va te­kee.

– Ny­ky­au­tois­sa on päi­vä­a­jo­va­lot, joi­den ol­les­sa pääl­lä ta­ka­va­lot ei­vät pala, ei­kä iso osa kul­jet­ta­jis­ta edes tie­dä sitä. Ja kun vesi pöl­ly­ää, har­mai­ta, tien­vä­ri­siä au­to­ja on ää­ret­tö­män vai­kea näh­dä. Tääl­lä Skan­di­na­vi­as­sa oli­si eh­dot­to­mas­ti pa­rem­pi, et­tä au­to­jen ta­ka­va­lot pa­lai­si­vat ai­na, Tuu­mi poh­tii.

Äärimmäiset sääolosuhteet heikentävät nopeasti näkyvyyttä ratin takana. Kuva: SV arkisto

Toi­si­naan vesi on tul­vi­nut tiel­le esi­mer­kik­si not­kos­sa, jota ym­pä­röi­vät isot ojat. Tuu­mi kan­nus­taa väis­tä­mään ison nä­köi­siä lä­tä­köi­tä, mi­kä­li mah­dol­lis­ta. Jos as­falt­ti on ve­den al­la rik­ki, kuop­pa voi va­hin­goit­taa ren­kai­ta tai van­tei­ta. Jos ve­teen on pak­ko ajaa, sin­ne kan­nat­taa ajaa riit­tä­vän hi­taas­ti. Ko­vem­paa aja­es­sa vesi voi rois­kua ko­ne­huo­nee­seen ja rik­koa au­ton moot­to­rin pa­has­ti­kin. Sil­loin au­to sam­muu ja mat­kan­te­ko lop­puu sii­hen. Hyb­ri­deis­sä ja säh­kö­au­tois­sa va­hin­got tu­le­vat vie­lä pal­jon kal­liim­mak­si kuin polt­to­moot­to­ri­au­tois­sa.

– Kun on iso­ja tul­via, ali­kul­kui­hin voi ker­tyä met­rin­kin ver­ran vet­tä. Sel­lai­ses­ta ei kan­na­ta mis­sään ni­mes­sä ajaa, Tuu­mi huo­maut­taa.

Hän ar­vi­oi, et­tä kul­jet­ta­jat pär­jää­vät ää­rim­mäi­sis­sä sää­o­lo­suh­teis­sa hy­vin vaih­te­le­vas­ti.

– Pal­jon aja­vat ja am­mat­ti­kul­jet­ta­jat hal­lit­se­vat ti­lan­tei­ta pa­rem­min. Mut­ta ai­na löy­tyy nii­tä­kin, joil­la ei­vät tai­dot tah­do riit­tää ää­ri­o­lo­suh­tei­siin.

45 vuot­ta lii­ken­ne­o­pet­ta­ja­na toi­mi­nut Timo Tuu­mi on huo­lis­saan nuo­ris­ta kul­jet­ta­jis­ta sik­si, et­tä ajo­kort­ti­la­kiu­u­dis­tuk­sen myö­tä ajo­kor­tin saa­mi­seen vaa­dit­ta­vat te­o­ria- ja ajo­tun­nit vä­hen­tyi­vät mer­kit­tä­väs­ti. Aja­mi­nen ää­rim­mäi­sis­sä sää­o­lo­suh­teis­sa on yk­si asi­ois­ta, joi­ta ei enää ny­ky­ään eh­di­tä ope­tuk­ses­sa käy­dä kun­nol­la läpi.

– Si­mu­laat­to­ril­la ei pys­ty­tä tes­taa­maan ja opet­ta­maan tuol­lais­ta asi­aa. Se näp­pi­tun­tu­ma on ole­ma­ton ver­rat­tu­na oi­ke­aan au­tol­la aja­mi­seen, Tuu­mi har­mit­te­lee.

Jos alikulkuun on kertynyt paljon vettä, sellaiseen ei kannata koskaan ajaa. Kuva: SV arkisto.

Jos au­to jou­tuu ve­si­liir­toon

Sa­teel­la au­to kan­nat­taa ai­na oh­ja­ta pois ajou­ras­ta, et­tei se jou­tui­si ve­si­liir­toon.

– Puo­li met­riä reu­naan päin, tai ai­na­kin uras­ta pois, neu­voo Timo Tuu­mi.

Ve­si­liir­to tar­koit­taa ti­lan­net­ta, jos­sa au­ton­ren­kaat liu­ku­vat ve­den pääl­lä, ei­vät­kä kos­ke­ta tien pin­taa. Se te­kee oh­jaa­mi­ses­ta ja jar­rut­ta­mi­ses­ta mah­do­ton­ta. Tuu­mi opas­taa, et­tä jos ve­si­liir­toon kui­ten­kin jou­tuu, tär­kein­tä on py­syä rau­hal­li­se­na. Ma­nu­aa­li­vaih­tei­ses­sa au­tos­sa tu­lee pai­naa kyt­kin poh­jaan, jol­loin au­ton ren­kaat saa­vat pyö­riä va­paas­ti. Au­to­maat­ti­vaih­tei­ses­sa riit­tää, kun­han ot­taa ja­lan pois kaa­sul­ta. Oleel­lis­ta on pi­tää oh­jaus suo­ras­sa.

– Kul­jet­ta­ja voi hä­tään­ty­es­sään kään­tää rat­tia, et­tä pää­si­si pois ve­si­liir­ros­ta. Ve­si­liir­ros­sa au­to ei kui­ten­kaan kään­ny min­ne­kään. Mut­ta kun lä­täk­kö lop­puu ja pyö­rät ovat vi­nos­sa, au­to syök­syy sa­la­ma­na sin­ne, min­ne pyö­rät osoit­ta­vat. Tä­män ta­kia tu­lee pal­jon ko­la­rei­ta, Tuu­mi va­roit­taa.