Nuorten miesten usko Jumalaan on yleisempää kuin nuorten naisten, kertoo kirkon tutkimus – usko ei välity enää entiseen tapaan äidiltä tyttärelle
Emmi Tilvis / STT
Kristillinen usko ja suomalaisten usko Jumalaan ovat vähentyneet entisestään. Suomalaisista vajaat 40 prosenttia uskoo joko kristinuskon opettamaan Jumalaan tai muulla kuin kirkon opettamalla tavalla käsitettyyn jumalaan. Lisäksi epäilevällä kannalla on heidän lisäkseen noin vajaa viidennes.
Asiasta kerrotaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon uudessa nelivuotiskertomuksessa, joka pohjautuu laajaan kysely- ja tilastoaineistoon.
Suomalaisten uskonnollisuutta, arvoja ja asenteita selvittäneen ajankohtaistutkimuksen mukaan vähentynyt usko selittyy suurilta osin muutoksella naisten uskossa. Tutkimukset ovat perinteisesti osoittaneet, että miehiin verrattuna naisista suurempi osa uskoo Jumalaan. Jo jonkin aikaa tilanne on nuoressa ikäluokassa alkanut kääntyä niin päin, että nuorista miehistä Jumalaan uskoo suurempi osa kuin nuorista naisista. Sama koskee myös muita kristinuskoon liittyviä uskomuksia.
– Tämä (tutkimus) oli nyt jälleen vahvistus sille havainnolle, kertoo Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikön johtaja Hanna Salomäki STT:lle.
18–29-vuotiaiden ikäryhmässä miesten jumalausko on yleisempää kuin samanikäisten naisten.
Evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Tapio Luoma ei osaa vielä tässä vaiheessa sanoa tarkasti, mihin havainto johtaa, mutta pitää sitä tärkeänä.
Luoma kertoo, että monien seurakuntien toiminnassa asia on jo otettu huomioon esimerkiksi nuorten naisten ja nuorten miesten ryhmien muodossa. Hän kuitenkin korostaa sitä, että vaikka seurakuntien toiminnassa otetaan huomioon erilaisia ikä- ja sukupuoliryhmiä, lopulta se mitä kirkko pystyy tarjoamaan, on kaikille yhteistä.
Nuorten ikäryhmässä näkyvän eron taustalla on Salomäen mukaan pitempiaikainen muutos, joka esiintyy myös vanhemmissa sukupolvissa. Jokainen naisten ikäluokka on edellisiä askeleen vähemmän sitoutunut jumalauskoon, ja uskon väheneminen näyttää tapahtuneen erityisen jyrkästi.
Nuorille naisille on opetettu kotona vähemmän uskontoon liittyviä asioita, kuten iltarukousta. Sama koskee myös miehiä, mutta äidin vaikutus tyttäreen on tässä asiassa vahvempi.
Salomäki kertoo, että perinteisesti uskonnollinen kasvatus on välittynyt äideiltä lapsille.
– Nyt ihan vasta uusissa tutkimuksissa on saatu havaintoja siitä, että tämä rakenne alkaa olla murtumassa.
Se, että nykyään mieskin voi puhua uskonnosta, voi Salomäen mukaan heijastua nuorten miesten uskoon.
– Tähän asti on ollut ehkä leima, että uskonto on naisten juttuja, että se ei kuulu miehille.
Muutos näkyy nuoremmissa ikäryhmissä myös siten, että nykyään nuoret miehet ovat naisia halukkaampia kastamaan lapsiaan.
Täytyy silti huomioida, että nuorten miesten kristillisyys koskee vähemmistöä, sillä alle 30-vuotiaista miehistä useampi pitää itseään uskonnottomana kuin uskovana.
Naiset kuuluvat evankelis-luterilaiseen kirkkoon kaikissa aikuisissa ikäryhmissä useammin kuin miehet. Viime vuonna Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului 63,6 prosenttia Suomen väestöstä. Alaikäisissä sukupuolten välillä ei ollut eroa, mutta kaikissa aikuisissa ikäryhmissä naisia kuului kirkkoon miehiä enemmän. Kaikkein pienin osuus kirkkoon kuului 30–39-vuotiaista miehistä, joista kirkkoon kuului enää 42 prosenttia.
Kristilliseen Jumalaan uskovat ovat sekä miesten että naisten keskuudessa arvoiltaan lähempänä oikeistokonservatiivisuutta. Tämä kertoo siitä, että suomalaiset liittävät kristillisen jumalauskon oikeistokonservatiivisiin arvoihin.
Nuorten naisten ja miesten uskonnollisuuden eron taustalla onkin todennäköisesti myös se, että naiset ovat sukupolvi sukupolvelta siirtyneet arvokartalla vasemmistoliberaaliin suuntaan. Kun naiset ottavat oikeistokonservatiivisuuteen etäisyyttä, he samalla asemoituvat kauemmaksi myös kristinuskosta, kun taas joitakin miehiä oikeistokonservatiivisuus voi lähentää kristinuskoon.
Ero nuorten miesten ja naisten välillä näkyy myös jumalanpalveluksissa käymisessä. Evankelis-luterilaisen seurakunnan jumalanpalveluksissa kävijöiden sukupuolijakauma oli jokseenkin tasainen. Luterilaisten jumalanpalvelusyhteisöjen ja herätysliikkeiden sekä vapaiden suuntien jumalanpalveluksiin alle 30-vuotiaat ja myös 30–39-vuotiaat miehet osallistuivat huomattavasti ikäryhmiensä naisia aktiivisemmin. Miehet myös osallistuivat naisia useammin niin ortodoksisten, katolisten kuin karismaattisten seurakuntien sekä lähetyshiippakunnan jumalanpalveluksiin.
Nelivuotiskertomuksen mukaan herätysliikkeet, vapaat liikkeet ja karismaattiset seurakunnat korostavat melko vahvasti konservatiivisia perhearvoja ja kritiikkiä esimerkiksi feminismiä kohtaan. Ne siis tarjoavat linkin uskonnollisuuden ja arvokonservatiivisuuden välillä.
Nelivuotiskertomuksessa käy ilmi, että osa ihmisistä odottaa evankelis-luterilaiselta kirkolta yhteiskunnallista vaikuttamista. Arkkipiispa Luoma sanoo, että kirkko osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun muiden tahojen rinnalla.
Hän pitää tehtävää myös vaativana. Vaaditaan paitsi riittävää harkintaa ja asiantuntemusta aiheesta, myös rohkeutta astua areenalle ja tuoda esille niitä näkökohtia, joita on tarpeen tuoda esiin.
Luoman mukaan myös kirkon toiminta on kannanotto jo itsessään. Hän nostaa esimerkiksi ruoka-avun.
– Jo itsessään se, että meillä täytyy tämmöinen toimintamuoto olla, on eräänlainen kannanotto siihen, että yhteiskunta ei kykene huolehtimaan kaikkien perushyvinvoinnista.
– Ajattelen, että oikeastaan koko kirkon toiminta on eräänlaista yhteiskunnallista kannanottoa aina, vaikkei sitä julkilausumaksi puetakaan.
Luoma on sitä mieltä, että kirkko muuttuu aina ajan mukana, vaikka perussanoma välittävästä Jumalasta pysyykin samana.
– Kyse on enemmänkin siitä, missä muodossa kristillisen uskon sanomaa tuodaan esille juuri tänä aikana.
Nelivuotiskertomuksen julkistustilaisuudessa pitämässään puheenvuorossa Luoma puhui siitä, että epävarmuuden aikana kirkkoa tarvitaan enemmän kuin varmempana aikana. On kirkon tehtävä pitää esillä sitä, että turvallisuuden tunnetta voi olla myös ilman varmuutta kaikesta ympärillä. Luoma uskoo, että kirkon tehtävä turvallisuuden vahvistajana on merkityksellinen myös epävarmana aikana.
