Samu Vah­te­ris­to, UR

Ar­vo Leh­to­nen aloit­ti Me­ri­kar­vi­al­la vuon­na 1923 ko­ne­kor­jaa­mon, joka sata vuot­ta myö­hem­min on yli kak­si­sa­taa hen­ki­löä työl­lis­tä­vä mo­ni­a­lai­nen ko­ne­pa­ja­kon­ser­ni Ko­ke­mä­el­lä. Sa­ta­vuo­ti­nen his­to­ria on koot­tu kan­sien vä­liin ja his­to­rii­kin jul­kai­sua juh­lit­tiin vii­me vii­kol­la.

Leh­to­sen ko­ne­pa­ja eli ny­ky­ään Leko kon­ser­ni työl­lis­tää vii­des­sä yri­tyk­ses­sä noin 220 hen­ki­löä. Yri­tyk­sen jät­tä­mä ve­ro­ja­lan­jäl­ki on mit­ta­va.

– Vii­me vuon­na mak­set­tiin palk­ko­ja noin 9 mil­joo­naa ja kun kaik­ki ve­ron­luon­toi­set mak­sut las­kee yh­teen, nii­tä ker­tyy 10 mil­joo­naa, kol­man­nen pol­ven per­hey­rit­tä­jä Erk­ki Leh­to­nen al­le­vii­vaa.

Kir­jan kir­joit­ta­jat, Jan­ne Ran­ta­nen ja Rai­mo Va­han­to, nos­ta­vat esiin ni­me­no­maan yh­teis­vas­tuun ja mer­ki­tyk­sen.

– Tä­män kir­jan te­ke­mi­nen sy­ven­si it­sel­le per­hey­ri­tys­ten mer­ki­tys­tä val­ta­kun­nal­le huol­to­var­muu­den ta­kia ja työl­lis­tä­jä­nä. Kuin­ka moni työn­te­ki­jä on ra­ken­ta­nut ko­din Ko­ke­mä­el­le ja elät­tä­nyt per­heen­sä, Va­han­to poh­ti.

– Ikä­ni olen ta­ri­noi­ta ra­ken­nel­lut ja täs­sä on kaik­ki ele­men­tit ka­sas­sa. Pie­ni ve­ne­vers­tas Me­ri­kar­vi­al­la ja nyt Leh­to­sen ko­ne­pa­jan tuot­tei­ta on kai­kis­sa maa­il­man­luo­kan ris­tei­li­jöis­sä, Ran­ta­nen sa­noo.

Jo­ta­kin te­ke­mi­sen ta­sos­ta ja laa­dus­ta ker­too myös, et­tä Leh­to­sen ko­ne­pa­ja te­kee yh­teis­työ­tä kaik­kien kol­men suu­ren pot­ku­ri­lai­te­val­mis­ta­jan ABB:n, Kong­ber­gin ja Steerp­ro­pin kans­sa.

– Olen pääs­syt te­ke­mään yri­tys­ten vai­heis­ta ker­to­via kir­jo­ja ja olen op­pi­nut ar­vos­ta­maan pä­te­viä joh­ta­jia ja osaa­via työn­te­ki­jöi­tä. En­nen kaik­kea nii­tä, jot­ka ovat lait­ta­neet koko elä­män­sä yri­tyk­sen pa­nos­ta­mi­seen.

Yh­ti­ön al­ku­vai­heet oli­vat mo­nes­ta sat­tu­muk­ses­ta kiin­ni. Isoi­sä Ar­vo tais­te­li pu­na­kaar­tis­sa Hel­sin­gis­sä ja muut­ti töi­den pe­räs­sä Rii­hi­mä­el­le ja siel­tä töi­den lo­put­tua Me­ri­kar­vi­al­le. Oman yri­tyk­sen pe­rus­ta­mi­nen oli las­ket­tu sen va­raan, et­tä ko­vas­sa kas­vus­sa ole­va si­la­kan­ka­las­tus tar­vit­si ve­ne­moot­to­rei­den kor­jaa­jaa.

Eri vai­hei­den kaut­ta yh­ti­ön toi­min­ta kas­voi, ja so­tien jäl­keen vuon­na 1947 yri­tys muut­ti Ko­ke­mä­el­le.

Sa­dan vuo­den tai­pa­lee­seen mah­tuu Erk­ki Leh­to­sen mu­kaan 7–8 suun­nan­muu­tos­ta, jot­ka ovat yri­tyk­sen tu­le­vai­suu­den pe­las­ta­neet.

– Re­si­liens­si eli muun­tau­tu­mis­ky­ky on en­si­ar­voi­sen tär­ke­ää. Jos sitä ei pys­ty te­ke­mään niin huo­nos­ti käy.

Toi­sek­si suu­rek­si läpi his­to­ri­an kan­ta­neek­si vah­vuu­dek­si hän nos­taa luot­ta­muk­sen.

– 90-lu­vun la­mas­sa mei­dät pe­las­ti se, et­tä pan­kit ja va­kuu­tu­syh­ti­öt luot­ti­vat mei­hin. Sa­maan ai­kaan 60 000 yri­tys­tä meni kon­kurs­siin ja 500 000 ih­mis­tä jou­tui vel­ka­van­keu­teen. Jäl­keen­päin kat­so­en lu­vut ovat ai­ka murs­kaa­via, Leh­to­nen muis­tut­ti.

Luot­ta­muk­ses­ta ker­too se­kin, et­tä kun pää­a­si­as­sa ali­han­kin­taa te­ke­vän ko­ne­pa­jan asi­a­kas jou­tuu vai­keuk­siin, niin yh­tey­den­pi­to on vä­li­tön­tä ja on­gel­mien yli voi­daan pääs­tä luot­ta­mal­la toi­nen toi­seen.

– Sa­moin yri­ty­sos­tois­sa, myy­jä on luot­ta­nut et­tä me osaam­me säi­lyt­tää bis­nek­sen ja ke­hit­tää sitä. Luot­ta­mus tu­lee esil­le mo­nes­sa koh­das­sa. Re­hel­li­sel­lä suo­ma­lai­sel­la toi­min­nal­la pär­jää. Kun te­kee mitä lu­va­taan ja on sa­nan­sa mit­tai­nen, Leh­to­nen pai­not­taa.

– Isoi­sä Ar­vo on syn­ty­nyt 1898. Kun olin pie­ni, hän kas­vat­ti mi­nua pal­jon ja oli huo­lis­saan et­tä mi­ten lap­set pär­jää­vät maa­il­mas­sa. Hän opet­ti te­ke­mään mah­dol­li­sim­man pal­jon asi­oi­ta kä­sin. Hän us­koi, et­tä kun osaa jo­ta­kin teh­dä kä­sil­lään, niin saa ai­na töi­tä. No, it­se on tul­lut teh­tyä koko työ­u­ra kaik­kea muu­ta kuin kä­sil­lä, Erk­ki Leh­to­nen hy­myi­lee.

Vaik­ka kä­sil­lä te­ke­mi­nen ei nous­sut­kaan ar­jes­sa kes­ki­öön, ym­mär­rys kä­den­tai­dois­ta on aut­ta­nut ke­hit­tä­mään yri­tys­tä. Ja toi­nen isoi­sän ope­tus on edel­leen kan­na­tet­ta­va.

– Isoi­sä opet­ti myös ka­las­ta­maan ja met­säs­tä­mään sekä muis­tut­ti et­tä pi­tää ur­heil­la. Näi­tä oli­si hyvä tä­nä­kin päi­vä­nä opet­taa nuo­ri­sol­le.

Ope­tus on kan­ta­nut, sil­lä lii­kun­taan kan­nus­ta­mi­nen ja hen­ki­lö­kun­nan hy­vin­voin­ti ol­lut alus­ta läh­tien Leh­to­sen ko­ne­pa­jas­sa tär­ke­ää.