Kunta-alan sairauspoissaolojen määrä on laskussa koronapiikin jälkeen – nuorten työntekijöiden jaksaminen kuitenkin huolestuttaa
Marja Tienari / STT
Kunta-alan sairauspoissaolot laskivat viime vuonna, selviää Työterveyslaitoksen seurantatutkimuksesta. Myös ikäryhmittäiset erot sairauspoissaolojen määrissä ovat kaventuneet viime vuosikymmeninä.
– Erityisesti vanhimmassa ryhmässä sairauspoissaolot ovat vähentyneet 2000-luvun alkuun verrattuna. Nuorten työntekijöiden sairauspoissaolot ovat poikkeus muuten myönteiseen kehitykseen, ja sitä voi pitää huolestuttavana, sanoo Kunta10-tutkimuksen johtaja Jenni Ervasti Työterveyslaitoksen tiedotteessa.
Kelan tilastojen mukaan yleisimmät syyt nuorten työntekijöiden sairauspoissaoloihin liittyvät mielenterveyteen. Viime vuonna myönnettiin entistä enemmän sairauspäivärahaa mielenterveysongelmien, kuten erityisesti ahdistuneisuushäiriöiden, vuoksi.
Sote-uudistuksen ja koronapandemian jälkeen kunta-alan sairauspoissaolot näyttävät kuitenkin olevan laskussa. Kuntatyöntekijät olivat oman sairauden vuoksi poissa töistä viime vuoden aikana keskimäärin noin 16 päivää. Keskimäärin joka viidennellä ei ollut viime vuonna ainuttakaan sairauspoissaoloa.
Sote-uudistus vei kuitenkin viime vuoden alussa kuntien palkkalistoilta sosiaali-, terveys- ja pelastusalojen työntekijät suurelta osin pois, joten sairauspoissaolojen kehitystä ei voida enää verrata suoraan aiempaan.
Ikäryhmistä edelleen eniten sairauspoissaoloja oli alle 30-vuotiailla työntekijöillä. Heillä kertyi vuodessa keskimäärin noin 18 sairauspoissaolopäivää.
Vähiten poissaoloja viime vuonna oli 40–50-vuotiailla, joilla keskimääräinen sairauspoissaolopäivien määrä oli noin 15 päivää.
Ammattiryhmien väliset sosioekonomiset erot sairauspoissaoloissa ovat säilyneet. Johto- ja asiantuntijatehtävissä työskentelevillä oli fyysistä työtä tekeviä vähemmän sairauspoissaoloja. Toisaalta saman sosioekonomisen ryhmänkin sisällä työskentely-ympäristön nähtiin vaikuttavan sairauspoissaolojen määrään.
Sote-uudistuksen jälkeen kuntien suurimmat ammattiryhmät ovat esimerkiksi koulujen ja varhaiskasvatuksen opettajat, joiden määrä on pysynyt melko ennallaan. Lehtoreilla, tuntiopettajilla ja luokanopettajilla oli keskimäärin lähes puolet vähemmän sairauspoissaoloja kuin varhaiskasvatuksen opettajilla, joilla oli viime vuonna keskimäärin 22 sairauspoissaolopäivää, eli yli keskiarvon.
Johtavassa asemassa työskenteleviä oli eniten siinä joukossa, jolla ei ollut lainkaan sairauspoissaolopäiviä. Jopa 30–45 prosenttia johto- ja asiantuntijatehtävissä ei ollut viime vuonna kertaakaan poissa töistä oman sairauden vuoksi.
Sen sijaan lasten kanssa työskentelevistä varhaiskasvatuksen opettajista, koulunkäyntiavustajista ja lastenhoitajista vain alle kymmenen prosenttia oli koko vuoden ilman sairauspoissaoloja.
Tutkimuksen perusteella koronapandemian toissa vuonna aiheuttama piikki sairauspoissaoloissa vaikuttaa olleen väliaikainen. Piikki näkyi kaikissa ikäryhmissä, mutta viime vuonna palattiin jo edellisten vuosien tasolle.
Kelan tilastojen mukaan koko työväestössä sairauspäivärahaa saaneiden kokonaismäärä väheni noin kolmella prosenttiyksiköllä toissa vuodesta viime vuoteen.
– Aineistosta on vaikeaa päätellä, mikä osa vähennyksestä johtuu koronapandemian laantumisesta ja siten aidosti sairastavuuden vähentymisestä ja mikä osa on seurausta muutoksista tutkimusjoukon ammattirakenteessa, Ervasti kertoo tiedotteessa.
Tilastot kuitenkin tukevat oletusta sairauspoissaolojen laskevasta trendistä.
Työterveyslaitoksen Kunta10-tutkimuksessa on seurattu vuodesta 2000 saakka 11 kunnan työntekijöiden sairauspoissaoloja. Tutkimuksessa on seurattu yli 90 000 kuntatyöntekijän vuosittaisia sairauspoissaoloja työnantajien henkilöstörekistereistä. Käytetyt sairauspoissaolot suhteutetaan yhdenmukaisesti tehtyihin henkilötyövuosiin.
Suomen suurimmassa kunta-alan henkilöstön seurantutkimuksessa seurattavia kuntia ovat Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere, Turku, Oulu, Naantali, Raisio, Nokia, Valkeakoski ja Virrat.