Vuon­na 2025 epä­var­muu­des­ta tuli py­sy­vä olo­ti­la. Ei sik­si, et­tä krii­se­jä oli­si enem­män, vaan sik­si, et­tei nii­hin osa­ta vas­ta­ta roh­ke­as­ti. Pää­tök­siä ly­kät­tiin, on­gel­mia kau­nis­tel­tiin ja kan­sa­lai­sil­le myy­tiin toi­voa il­man ka­tet­ta.

Suo­men ta­lous­ti­lan­ne on täs­tä hyvä esi­merk­ki. Heik­ko kas­vu, vel­kaan­tu­mi­nen ja ra­ken­teel­li­set on­gel­mat ei­vät tul­leet yl­lä­tyk­si­nä, mut­ta sil­ti vuo­si ku­lui se­lit­te­lyyn. Kas­vun eväis­tä pu­hut­tiin, mut­ta näy­töt jäi­vät piip­puun.

Sa­maan ai­kaan maa­il­ma ym­pä­ril­läm­me ko­ve­ni. Uk­rai­nan sota on teh­nyt sel­väk­si, et­tei kyse ole vain Uk­rai­nas­ta. Kyse on Eu­roo­pan tur­val­li­suu­des­ta ja sii­tä, olem­me­ko val­mii­ta puo­lus­ta­maan sitä myös sil­loin, kun se mak­saa. Ve­nä­jän uh­kaa ei voi enää kä­si­tel­lä men­nei­syy­den trau­ma­na. Se on konk­reet­ti­nen, pit­kä­ai­kai­nen ja ide­o­lo­gi­nen haas­te, jo­hon ei vas­ta­ta toi­ve­a­jat­te­lul­la.

Do­nald Trum­pin po­li­tiik­ka on teh­nyt liit­to­lai­suu­des­ta kaup­pa­ta­va­raa. Eu­roo­pal­le ja Suo­mel­le tämä tar­koit­taa yh­tä asi­aa: vas­tuu ei ole siir­ret­tä­vis­sä. Jos em­me kan­na it­se huol­ta tur­val­li­suu­des­tam­me, ta­lou­des­tam­me ja de­mok­ra­ti­as­tam­me, ku­kaan muu­kaan ei sitä tee.

Sa­mal­la Kii­na jat­kaa nou­su­aan. Ei näyt­tä­väs­ti, vaan mää­rä­tie­toi­ses­ti. Vuo­si 2025 vah­vis­ti, et­tä maa­il­ma on siir­ty­nyt py­sy­väs­ti mo­ni­na­pai­seen ai­kaan. Län­si ei enää mää­ri­tä sään­tö­jä yk­sin, ei­kä tek­no­lo­gi­nen, ta­lou­del­li­nen tai po­liit­ti­nen yli­voi­ma ole it­ses­tään­sel­vyys. Eu­roop­pa ei pär­jää va­ro­vai­suu­del­la tai komp­ro­mis­seil­la, jot­ka ei­vät joh­da mi­hin­kään.

Vuo­si 2026 on ovel­la, ei­kä meil­lä ole va­raa jat­kaa sa­mal­la lin­jal­la. Muu­tos vaa­tii po­li­tiik­kaa, joka pel­kää enem­män py­säh­ty­nei­syyt­tä kuin epä­suo­si­o­ta ja re­hel­li­syyt­tä koh­da­ta to­tuus: se, et­tei hy­vin­voin­tiyh­teis­kun­taa voi yl­lä­pi­tää ve­lak­si, tur­val­li­suut­ta ei voi ul­kois­taa ja va­paut­ta ei voi puo­lus­taa pel­kil­lä juh­la­pu­heil­la.

Vuo­si 2025 osoit­ti, mi­hin pää­dy­tään, jos vas­tuu­not­toa väl­tel­lään. Vuo­si 2026 näyt­tää, opim­me­ko sii­tä mi­tään. To­del­li­nen vaa­ra ei ole se, et­tä ajat ovat vai­ke­at – vaan se, et­tä to­tum­me aja­tuk­seen, et­tei asi­oil­le voi mi­tään.

Art­tu Tuo­mi­nen

Po­ri­lai­nen kir­jai­li­ja ja ym­pä­ris­töin­si­nöö­ri, joka am­men­taa luo­mis­vim­man­sa po­ri­lai­ses­ta hul­luu­des­ta, ran­ni­kon luon­nos­ta ja Sel­kä­me­ren aal­lois­ta.