Ta­lou­den ym­pä­ril­lä vel­lo­va kes­kus­te­lu on kuin Suo­men ke­vät – täyn­nä epä­var­muut­ta, odo­tuk­sia ja kyl­miä tuu­lia. Vii­me ai­ko­jen uu­ti­set tul­li­po­li­tii­kas­ta, kor­ko­ta­sos­ta ja kas­vun hyy­ty­mi­ses­tä ei­vät lu­paa no­pei­ta voit­to­ja. Pi­täi­si­kö kat­se suun­na­ta pin­taa sy­vem­mäl­le?

On help­po ju­miu­tua sii­hen, mikä kaik­ki on pie­les­sä. Kaup­pa­so­ta luo epä­var­muut­ta, ra­ken­ta­mi­nen on edel­leen py­säh­dyk­sis­sä, ja kas­vu­en­nus­teet an­ta­vat yhä use­am­min ti­laa taan­tu­ma­pu­heil­le. Tun­nis­tan tä­män ar­jes­sa – mo­net ky­sy­vät, mil­loin mark­ki­na "nor­ma­li­soi­tuu". Jään poh­ti­maan, mikä on nor­maa­lia ajas­sa, jos­sa glo­ba­li­saa­ti­on jäl­ki­pyyk­ki on vas­ta al­ka­mas­sa ja kor­ko­käy­rät pouk­koi­le­vat ge­o­po­liit­tis­ten shok­kien tah­tiin?

No­pe­aa nou­sua on tur­ha odot­taa, kun ra­ken­teel­li­set haas­teet ovat sy­väl­lä. Suo­men suu­rin uh­ka tai­taa lop­pu­jen lo­puk­si ol­la kui­ten­kin asen­teis­sam­me. Ku­lut­ta­jien ja yri­tys­ten va­ro­vai­suus on syö­nyt pää­tök­sen­te­on roh­keu­den ja sil­loin ol­laan vaa­ral­li­sen pas­sii­vi­sia ti­lan­tees­sa, jos­sa pi­täi­si ol­la roh­keut­ta ja kat­se eteen­päin.

Pi­täi­si­kö mei­dän lo­pet­taa syn­kis­te­ly? Syn­kis­te­lyl­le ei ole syy­tä, mut­ta re­a­lis­mi ei ole sama kuin pes­si­mis­mi. Ku­lut­ta­jien os­to­voi­ma py­syy pu­ris­tuk­ses­sa niin kau­an kuin luot­ta­mus laa­haa. Mei­dän on ai­ka näh­dä, et­tä vaik­ka maa­il­mal­ta kuu­luu toi­nen tois­taan huo­les­tut­ta­vam­pia uu­ti­sia, Suo­men ta­lous ei kaa­du uu­tis­vir­taan.

Juu­ri nyt ta­pah­tuu asi­oi­ta, jot­ka mo­nel­ta jää­vät huo­maa­mat­ta. Elin­kei­no­e­lä­män kes­kus­lii­ton da­taik­ku­nan mu­kaan Suo­mes­sa on vi­reil­lä lä­hes 290 mrd € in­ves­toin­te­ja, pää­o­sin maa­kun­nis­sa. Yk­sit­täi­siä hank­kei­ta on eri puo­lel­la Suo­mea vi­reil­lä yli 900. Kaik­ki hank­keet ei­vät to­teu­du, mut­ta fik­sut ei­vät jää sitä mu­reh­ti­maan. Nämä ei­vät ole vain ot­si­koi­ta, vaan konk­reet­ti­sia työ­mai­ta ym­pä­ri Suo­mea.

Suo­mi ei ole ajau­tu­mas­sa um­pi­ku­jaan, mut­ta em­me voi myös­kään no­jau­tua sii­hen, et­tä "kyl­lä tämä täs­tä". Kas­vu ei syn­ny it­ses­tään. Tar­vi­taan roh­keut­ta tart­tua mah­dol­li­suuk­siin, myös sil­loin, kun uu­tis­vir­ta huu­taa krii­siä.

Epä­var­muus lie­nee uu­si nor­maa­li, ei­kä pa­luu­ta en­ti­seen ole nä­kö­pii­ris­sä. Nyt ky­sy­tään: kuka us­kal­taa tart­tua tä­hän het­keen ja ra­ken­taa tu­le­vai­suut­ta muil­le­kin?

Ma­ria Jo­ki­nen

Sääs­tö­pank­kii­ri, pai­kal­lis­joh­ta­ja