Terveysmetsät lisäsivät luontopalveluiden hyödyntämistä sosiaali- ja terveydenhuollossa
Kajaanissa ja Lahdessa on perustettu sairaaloiden yhteyteen terveysmetsät tukemaan sairaaloiden asiakkaiden ja henkilöstön sekä alueiden asukkaiden hyvinvointia. Terveysmetsien käyttöönoton myötä sairaaloiden henkilökunta oli lisännyt merkitsevästi luontoympäristön käyttöä työssään Kainuun ja Päijät-Hämeen hyvinvointialueilla.
Luke selvitti terveysmetsien hyödyntämistä kyselytutkimuksella, josta selvisi, että noin puolet vastaajista oli hyödyntänyt terveysmetsää työssään. Yleisintä oli ohjeistaa asiakasta menemään terveysmetsään omatoimisesti. Osa ammattilaisista toteutti asiakaskäyntejä metsäympäristössä, osa taas ohjasi potilastaan ulkoilemaan metsässä läheistensä kanssa.
Lääkärit, terapeutit ja kätilöt sekä ohjaajat ja sosiaalityöntekijät hyödynsivät terveysmetsää asiakas- tai potilaskäytössä useammin kuin hoitajat ja asiantuntijatyötä tekevät.
– Terveysmetsä sopi kuntoutusympäristöksi esimerkiksi fysio- ja toimintaterapiassa, ja sosiaalityöntekijät tapasivat siellä asiakkaitaan. Hyödynnettiinpä terveysmetsää tulosten mukaan myös esimerkiksi synnytyksen käynnistämisessä. Hoitajien sen sijaan oli hankalampi irrottautua osastoilta ulkoilemaan, kertoo kyselytutkimuksen toteuttanut Luken tutkija Maija Lipponen, joka tekee väitöskirjaa Itä-Suomen yliopistossa.
Asiakaskäyntien lisäksi työntekijät pitivät terveysmetsässä työpalavereja ja hyödynsivät terveysmetsää oman hyvinvointinsa tukena. Näissä käyttötavoissa ei ollut eroja ammattiryhmien välillä. Aiempien tutkimusten mukaan lyhyetkin luontokäynnit työajalla parantavat hoitohenkilöstön mielialaa, laskevat stressiä ja lisäävät tyytyväisyyttä työhön.
– Mahdollisuudella hyödyntää luontotaukoja voisi olla merkitystä, kun mietitään miten lisätä työntekijöiden työssäjaksamista, Lipponen pohtii.
Työyhteisön ja esihenkilöiden tuki edistivät terveysmetsän käyttöä työssä, kun taas esteitä olivat ajan- ja osaamisen puute, terveysmetsän kaukainen sijainti työpisteeseen nähden tai terveysmetsän sopimattomuus työnkuvaan.
Hoitajilla osaamisen puute oli muita ammattiryhmiä useammin esteenä, ajanpuute taas oli merkittävä este kaikille muille paitsi asiantuntijatyötä tekeville. Metsän kaukainen sijainti oli useimmiten esteenä lääkäreille, terapeuteille, kätilöille sekä ohjaus- ja sosiaalialan työntekijöille. Vastaajat, jotka eivät työskennelleet terveysmetsän vieressä keskussairaalassa, kertoivat hyödyntävänsä muita luontokohteita asiakastyön ympäristöinä.
– Tulokset osoittavat, että tutkimustietoa luonnon terveysvaikutuksista olisi hyvä sisällyttää entistä vahvemmin sosiaali- ja terveysalan koulutuksiin. Luonto voi olla tehokas tuki muun hoidon rinnalla, mutta sen hyödyntäminen vaatii osaamista ja resursseja. Lähiluonnon saavutettavuus on myös keskeistä, jotta sinne meneminen on mahdollista työntekijälle ja asiakkaalle, Lipponen kuvaa.
Ammattilaiset pitivät luontokäyntejä vaikuttavina. He arvioivat asiakkaidensa hyötyvän niistä eniten mielen hyvinvoinnin kohenemisen ja stressin vähenemisen kautta.
– Luontoperustaisuuden tuominen hoitosuosituksiin, hyvinvointialueiden strategioihin ja kuntien hyvinvointi-indikaattoreihin voisi vahvistaa luontomenetelmien jalansijaa kestävänä hyvinvoinnin ja terveyden tukemisen muotona, Lipponen summaa.
Sairaaloiden terveysmetsät ovat kaupungin ja hyvinvointialueen omistamia, kaikille avoimia luontoalueita. Terveysmetsäksi nimeämisellä on haluttu nostaa esiin luonnon terveysvaikutuksia ja niiden hyödyntämistä osana sairauksien ehkäisyä ja hoitoa. Sairaaloiden terveysmetsiin on tehty esteettömiä reittejä, jotka ovat kuljettavissa erilaisilla apuvälineillä.
Kyselytutkimus toteutettiin osana Luonnonvarakeskuksen sekä Kajaanin ja Lahden kaupunkien yhteistä Luontolähete-hanketta, jota rahoittaa Sosiaali- ja terveysministeriö terveyden edistämisen määrärahasta 2024–2026.
