Pak­kas­hal­ke­a­ma puus­sa joh­tuu sii­tä, et­tä puun kuo­ren al­le ni­laan on jou­tu­nut vet­tä. Kun vet­tä on riit­tä­väs­ti ja tu­lee kova pak­ka­nen, niin vesi jää­tyy ja hal­kai­see puun kuo­ren. Hal­ke­a­mi­nen voi ai­heut­taa niin ko­van ää­nen, et­tä se voi kuu­lua kym­me­nien, jopa sa­to­jen met­rien pää­hän riip­pu­en il­mas­ta ja tuu­les­ta. Kova pau­kah­dus kuun va­lai­se­mas­sa yös­sä voi pe­läs­tyt­tää met­sä­tiel­lä kul­ki­jan.

Puut voi­vat pauk­kua pak­ka­sel­la myös il­man, et­tä var­si­nais­ta pak­kas­hal­ke­a­maa syn­tyy. Tämä joh­tuu sii­tä, et­tä puun ul­ko­kuo­ri su­pis­tuu no­pe­am­min kuin puun ydin, joka on läm­pi­mäm­pi. Po­si­tii­vis­ta on se, et­tä pak­kas­hal­ke­a­ma ei yleen­sä tapa puu­ta. Kos­meet­tis­ta hait­taa se ai­heut­taa eten­kin pi­ha­puus­sa. Voi käy­dä myös niin, et­tä mo­to­mies ei tee la­hon pe­los­sa tuk­kia pak­kas­hal­ke­a­mai­ses­ta puus­ta.

Tal­ven jäl­keen puu yrit­tää kor­ja­ta hal­ke­a­man ky­les­ty­mäl­lä. Hal­ke­a­man koh­dal­le syn­tyy niin kut­sut­tu pak­kas­har­ju. Täl­lä puu koit­taa es­tää puul­le va­hin­gol­lis­ten sien­ten iti­öi­den pää­syn puun si­säl­le. Hal­ke­a­mas­ta va­luu myös ke­vääl­lä mah­laa. Jos kek­sii so­pi­van me­ne­tel­män, niin mah­lan tal­tee­not­toa voi yrit­tää.

Teks­ti: Rau­no Num­mi­nen