Tiia Jo­ki­sa­lo

Po­rin Mart­ta­yh­dis­tyk­sen nuo­rim­man jä­se­nen tit­te­li kuu­luu eh­dot­to­mas­ti kah­dek­san­vuo­ti­aal­le Hil­la Aal­to­sel­le, joka on nuo­res­ta iäs­tään huo­li­mat­ta ol­lut mart­to­jen jä­sen jo muu­ta­man vuo­den ajan. Mu­kaan toi­min­taan hän liit­tyi mum­min­sa Ja­ne­ta Aal­to­sen kut­su­ma­na.

– En ko­vin usein ole mu­ka­na ta­paa­mi­sis­sa, mut­ta osal­lis­tun esi­mer­kik­si juh­la­ti­lai­suuk­siin, Po­rin Mart­ta­yh­dis­tyk­sen sa­ta­vuo­tis­juh­laan saa­pu­nut Hil­la ker­too.

Po­rin kau­pun­ki jär­jes­ti vii­me vii­kol­la 100-vuo­ti­aan Po­rin Mart­ta­yh­dis­tyk­sen kun­ni­ak­si kau­pun­gin­ta­lol­la juh­la­ti­lai­suu­den.

Mu­ka­na oli yh­dis­tyk­sen jä­sen­ten li­säk­si kau­pun­gin puo­lel­ta kau­pun­gin­joh­ta­ja Lau­ri In­na ja kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­ja Ar­ja Lau­lai­nen, sekä Mart­ta­lii­ton toi­min­nan­joh­ta­ja Ma­ri­an­ne Heik­ki­lä.

Hilla Aaltonen on Porin Marttayhdistyksen nuorin jäsen. Hän liittyi yhdistykseen mumminsa Janeta Aaltosen kutsumana.

Po­rin Mart­ta­yh­dis­tys on van­hin Sa­ta­kun­nas­sa pe­rus­tet­tu mart­ta­yh­dis­tys, jon­ka tark­ka pe­rus­ta­mis­päi­vä on 27. huh­ti­kuu­ta vuon­na 1925.

– Alun­pe­rin se pe­rus­tet­tiin nais­ten yh­dis­tyk­sek­si, mut­ta pian ha­vait­tiin, et­tä yh­dis­tyk­sen ta­voit­teet oli­vat sa­man­lai­set kuin Mart­ta­lii­tol­la, jo­ten yh­dis­tys liit­tyi mart­toi­hin, ny­kyi­nen pu­heen­joh­ta­ja In­ke­ri Ku­lo­har­ju ker­too his­to­ri­as­ta.

Yh­dis­tys on toi­mi­nut il­man tau­ko­ja koko sa­ta­vuo­ti­sen his­to­ri­an­sa ajan, läpi sota-ajan­kin, jol­loin olo­suh­tei­den puit­teis­sa teh­tiin, mitä pys­tyt­tiin. Mar­tat neu­loi­vat so­ti­lail­le am­pu­ma­sor­mik­kai­ta, suk­kia ja om­pe­li­vat fla­nel­lis­ta alus­vaat­tei­ta.

Tal­vi­so­dan jäl­keen yh­dis­tys jär­jes­ti pula-ajan neu­von­taa ja or­ga­ni­soi kau­pun­gin jär­jes­tä­mäl­le pel­lol­le pals­ta­vil­je­lyä ruo­ka­pu­laa hel­pot­ta­maan.

Vuon­na 1941 Po­rin kau­pun­gin­hal­li­tus lah­joit­ti ra­haa ko­ti­ta­lous­neu­vo­lan pe­rus­ta­mi­seen. Sen puit­teis­sa mar­tat neu­voi­vat kan­sa­lai­sia esi­mer­kik­si sii­nä, mi­ten eri­lai­sia raa­ka-ai­nei­ta voi­daan keit­ti­ös­sä kor­va­ta saa­ta­vis­sa ole­vil­la ai­neil­la ja teh­dä van­has­ta uut­ta.

Yh­dis­tyk­sel­lä oli myös oma ra­dio-oh­jel­ma Ylel­lä, jos­sa opas­tet­tiin muun mu­as­sa puu­tar­han­hoi­dos­sa. Mor­sius­kurs­seil­la puo­les­taan kä­si­tel­tiin asi­oi­ta, joi­ta nuo­ret ai­kui­set ei­vät op­pi­neet sota-ajan vuok­si nor­maa­liin ta­paan ko­to­na, ar­ki­ruo­an lait­toa, vau­van­hoi­toa ja puo­li­soi­den rau­hal­lis­ta yh­tei­se­lä­mää.

Ajat ovat muut­tu­neet, mut­ta mart­ta­toi­min­ta jat­kuu sil­ti. Täl­lä het­kel­lä Po­rin yh­dis­tyk­sel­lä on jä­se­niä rei­lu 80, jois­ta suu­rin osa on 55–75-vuo­ti­ai­ta. Jä­se­net ta­paa­vat pa­rin vii­kon vä­lein ja ke­sä­tau­ol­la jär­jes­te­tään ret­kiä ja juh­li­taan yh­des­sä Mar­tan päi­vää.

– Toi­min­ta ei ole yh­dis­tyk­sen ta­paa­mi­sis­sa niin neu­vo­vaa kuin mitä se jos­kus oli. Myös ai­heet ovat muut­tu­neet, esi­mer­kik­si ko­din­hoi­to­kurs­se­ja ei enää niin­kään ole. Ny­ky­ään il­to­jem­me ai­heet liit­ty­vät lä­hin­nä kir­jal­li­suu­teen, puu­tar­haan ja kult­tuu­riin, mut­ta uu­siin­kin asi­oi­hin olem­me tu­tus­tu­neet, ku­ten ta­rot-kort­tei­hin ja ai­kuis­ten vä­ri­tys­kir­joi­hin. Ku­lo­har­ju ker­too ja jat­kaa:

– Mut­ta ruo­ka­tee­ma on ja py­syy, vaik­ka sen­kin si­säl­tö on muut­tu­nut. Ai­em­min mu­ka­na oli esi­mer­kik­si kas­vis­ten vil­je­lyyn oh­jaa­mis­ta, nyt enem­män­kin lai­te­taan yh­des­sä ruo­kaa ja kes­ki­ty­tään eri­tyi­ses­ti tee­man mu­kaan kas­vis­ruo­kien li­sää­mi­seen.

Kan­sal­lis­ten uu­sien ra­vit­se­mus­suo­si­tus­ten myö­tä mar­tat ovat mu­ka­na oh­jaa­mas­sa suo­si­tus­ten jal­kaut­ta­mis­ta käy­tän­nön ar­keen. Val­ta­kun­nal­li­ses­ti mart­to­jen tee­ma­na tänä ja en­si vuon­na on Muu­tos lau­ta­sel­la, jon­ka kaut­ta opas­te­taan ih­mi­siä si­säl­lyt­tä­mään li­sää kas­vik­sia ruo­ka­va­li­oon­sa.

Mart­ta­jär­jes­tö 125 vuot­ta

Mar­tat ovat ko­ti­si­vuil­laan ole­van mää­ri­tel­män mu­kaan ko­ti­ta­lous­neu­von­taa an­ta­va kan­sa­lais­jär­jes­tö, joka edis­tää ko­tien ja per­hei­den hy­vin­voin­tia ja ko­ti­ta­lou­den ar­vos­tus­ta. Jär­jes­tö on puo­lu­e­po­liit­ti­ses­ti sekä us­kon­nol­li­ses­ti si­tou­tu­ma­ton.

Jär­jes­tö pe­rus­tet­tiin Hel­sin­gis­sä maa­lis­kuus­sa 1899. Al­ku­pe­räi­nen nimi Si­vis­tys­tä ko­deil­le oli sil­loi­sel­le ve­nä­läi­sel­le hal­lin­nol­le lii­an ra­di­kaa­li, ja niin­pä usei­den eh­do­tus­ten jou­kos­ta ni­mek­si va­lit­tiin Mar­tat.

Mart­ta­liit­to on kes­kus­jär­jes­tö, joka suun­nit­te­lee jär­jes­tön toi­min­taa ja jul­kai­see ko­ti­ta­louk­sia var­ten ruo­kaan, ra­vit­se­muk­seen, puu­tar­han­hoi­toon, ym­pä­ris­töön, ko­din ta­lou­teen ja ko­din­hoi­toon liit­ty­vää ai­neis­toa.

Mart­ta­lii­ton jä­se­niä puo­les­taan ovat mart­ta­pii­rit, jois­sa am­mat­ti­tut­kin­non suo­rit­ta­neet ko­ti­ta­lous- ja puu­tar­ha-asi­an­tun­ti­jat jär­jes­tä­vät kurs­se­ja ja ope­tus­ta. Mart­ta­yh­dis­tyk­set ko­koon­tu­vat mart­tail­toi­hin lu­en­to­jen, opis­ke­lun, ko­ti­ta­lous­kurs­sien ja kä­den­tai­to­jen mer­keis­sä.